2. joulu, 2014

Jostain kaukaa kuulen melua, tuntuu aamu taas pahalta
on sana jota ei sanota, nimi jota ei mainita
Näen tulen valkoisen ja hehkuvan
luulin että tunsin sut aikoinaan

Tätä kuormaa on pakko eteenpäin kiskoa
ettei setti leviä ja lattialle hajoa

Eikö meillä joskus ollut ihan kiva elämä?
nyt kaikki on säleinä, mieli turtana, päreinä

Mihin muka luulet että meet kun sisälläsi riehuu nälkäiset perkeleet
Mitä muka luulet että aikaiseksi saat kun kahtia sä elämäsi tällä tavoin jaat

Lapsemme rannalla auringossa nauravat
hiekassa kylpevät kuin pienet harakat
ois mun pitänyt tajuta
samalla vaellat Hotelli Hunningon intohimon huoneissa
Siellä näit toisen uutta haikailevan
jolla myös kotonaan pienet rakkaimmat
Autot, talolainat, koirat ja mökki Saimaan rannalla

Jossain toisaalla, matkan takana
joku toinen näkee valkoista ja hehkuvaa
Liekkejä yrittää sammuttaa, liekö onnistaa
Eikö heilläkin joskus ollut ihan kiva elämä?

Mihin muka luulet että meet kun sisälläsi riehuu nälkäiset perkeleet
Mitä muka luulet että aikaiseksi saat kun kahtia sä elämäsi tällä tavoin jaat

Olkoon tää lopussa, en jaksa taistella
tarpeetonta on turha pitkittää
Meidän harakat vuoroviikoin lentää pesästä pesään
auto sulle, toinen mulle, pikkuhiljaa kaikki puoliksi jaetaan
Vihan valkohehkuvan hiillokseen annan painua
mitä se auttais vaikka antais sen roihuta
Anteeksi annan kaiken sen
minkä muualta hait
kotona siitä vaieten

Mihin muka luulet että meet kun sisälläsi riehuu nälkäiset perkeleet
Mitä muka luulet että aikaiseksi saat kun kahtia sä elämäsi tällä tavoin jaat

 

S. Kangaskokko/ P. Haatainen  ©