2. joulu, 2014

Yhdistys

                                             

Suomi on yhdistysten luvattu maa, tässä  tarina eräästä.
Herra P sanoi eilen yhdistyksemme kesäisessä grilli-illassa olevansa eri mieltä. Puheenjohtajamme katsoi aiheelliseksi huomauttaa P:n käytöstä sopimattomaksi.
P oli puhunut jotakin hymistelyn ja miellyttämisen ilmapiiristä joka muka yhdistyksessämme vallitsi.

Yhdistyksessä mentiin aika lailla tolaltaan P:n kommenteista ja ilta oli pilalla vaikka makkaran suolaista makua yritti sinapilla peittää kuinka.
Ovet paukkuen P lähti, ja hyvä niin. Loppuilta kuluikin hiljaisuuden vallitessa ja hissukseen koottiin tavarat. 

Seuraavana päivänä puheenjohtaja kutsui kokouksen koolle keskustelemaan P:n asiasta.  
Erotetaan P, esitettiin. Päätettiin kuitenkin kysyä P:n mielipidettä uudestaan.
Kysyttiin, ja P:n kommentit olivat, jos mahdollista, vieläkin jyrkemmät. Oli kuulema sairasta että  kaikilla on yhdistyksessä täsmälleen samanlaiset laitteet, jotka piti vuosittain tarkistuttaa yhdistyksen Yli-Tarkastajalla ja kun tämä Yli-tarkastaja teki kyseisen vuositarkastuksen, käytännössä käyden vain kahvilla, veloitettiin siitä 300€ ja päälle sai yhdistyksen vuosittaisen jalusviirin.
P erosi.

Alettiin yhdistyksessä miettiä keinoja miten P saataisiin parannettua terveeksi jälleen.
Ei vastannut puhelimeen, ei avannut ovea.  Oltiin huolissaan jos moinen moraalinen rappio leviäisi lajemmallekin yhteiskuntaan.
Lopputulema oli se että yhdistyksen kokouksessa päätettiin ruveta valvomaan jäsenten henkistä tilaa ja perustettiin Yli-tarkastajan henkinen apumies joka raportoi jäsenistön henkisestä tilasta yhdistyksen puheenjohtajalle ja Yli-tarkastajan tarkastajalle.
Kaikki hymyilivät ja kättelivät toisiaan sekä kiittelivät.

 

Kesällä 2014
Pekka Huttunen ©