30. tammi, 2015

Taustoitusta - kirjoittajan itseinfoa

Varoitus äidinkielen oikeaoppisen kirjoitustavan vaalijoille:

Allaoleva sisältää vaarallisen määrän sulkumerkki-ilmauksia, jotka voivat hämärtää tyylitajusi. Voit kuitenkin selkeyttää ja nopeuttaa lukukokemustasi hyppäämällä sulkujen yli. 

Olen 50-luvun lopulla syntynyt 60-luvun lapsi. Angstasin ja kapinoin teinivuoteni 70-luvulla (lähinnä brittiprogea Jethro Tull, Pink Floyd, Genesis -siis se genuine Genesis, vokalistina Peter Gabriel -  teevadin kokoisista noin pari kiloa painaneista Kossin korvakuulokkeista diggaillen, sillä minun ja suht iäkkään äitini musiikkimieltymykset sekä monet muut asia-arvostukset erosivat kuin yö päivästä: väistämättömien sukupolviriitojen päätteeksi moraalisiksi tukijoukoikseni tv-ruudusta onneksi jo tuolloin säntäsivät monty-pythonit) ja toivottavsti ehkä? kypsyin aikuisemmaksi 80-luvulla.

Kuulun siis ensimmäisiin suomalaisiin tv-sukupolviin (joiden alitajunnassa ikuisesti kajahtelevat Peyton Place -tunnarin alkusävelet). Edellisestä sekä Grimmin satu/Aku Ankka -lapsuudesta ei voi seurata kuin, että henkinen kasvualustani on enemmän angloamerikkalaisten massojen pop-kulttuuri kuin kansallinen folklore. Taru sormusten herrasta sekä hobitit ovat läheisempiä kuin Kalevala ja väinölänväki. Bodya sekä sielua liikuttaa enemmän blues, soul & rock´n` roll kuin tango-iskelmä - olkoonkin kuinka kaihoisaa tahansa (nykyisin tosin yritän laajentaa tajuntaani koettamalla olla avoin kaikkien suuntien kirjallisuudelle ja muillekin hengentuotteille).

Onnistuin kouluttautumaan persoonalleni ilmeisen sopimattomalle alalle. Kuvitteelliseen pakeneva, narratiivimaaninen sisimpäni uhkasi nuutua sales-pr-kuvioissa. Niinpä (ja nyt seuraa mielestäni mitä karmein v:n 2014 yleisesti toistettu trendi-ilmaus, jota en voi kuitenkaan olla käyttämättä) tein muuvin: siirryin 80-luvun lopulla kulttuurin silppuduunariksi ja siinä väljähkössä lokerikossa olen näihin päiviin pääsääntöisesti pysytellyt.