29. tammi, 2015

Kirjoittajaminä

Tykkään tutkia maailmaa sanoilla. Kieli olen minä. Kirjoittaminen on minulle ajattelun ja kielen yhteistä sotkua, josta ajatusten näkyvillepano on samaa kuin pilkkijälle onkiminen. Näkee, minkälaista saalista tulee vai eikö minkäänlaista. 

Märehdintäni ja väitteeni eivät ole lopullisia totuuksia, pikemminkin kysymyksiä perusteluineen. Päiväkirjaan suollan kaiken mahdollisen, sen tapaisista vatuloinneista jokusen lastun päästän maailmalle, muun muassa harrastuspiirin antologioihin. Viime vuosina kiinnostuin kirjantekemisestä ja kokosin vanhoista pieruistani omakustanteen, lähinnä itselleni. Nyt kiinnoistuin verkkokirjoittamisesta.

Lukijana en ole kaikkiruokainen, suosituksista huolimatta. Ennen internettiä mieleisen luettavan löytäminen oli satunnaista. Lukutapani on hidas, pureskeleva ja kirjan sivuille kommentoiva, siksi ostan tärkeimmät kirjat. Samanlaista entanatyyliä kirjoittamisenikin usein on. Hidasälyisenä ajatteleminen vie eniten aikaa. Se on kroonista tiineyttä, jossa aatokset aikansa muhiessaan vaativat ulospääsyä.

Paula Pyykkönen 28.1. 2015