31. maalis, 2015

Rakennemuutoksia

Rupesin sitten tekemään rakennemuutosta. Poliitikot siitä ovat jo paasanneet turpapielet rakoilla. Pelurit voivat puuhastella mitä hyvänsä hämäräkäsitteensä armollisessa huomassa. Ulkopuolisille kerrotaan vain fantastiset tarinat, joiden tarkoitus on häivyttää todellinen myyräntyö. Liturginen ongelmajäte on poliittisten pisteiden idätysalusta. Juuri nyt itusia tehoruokitaan kampanjoin ja sato korjataan vaalituloksena. Kuinka liikuttavan läpinäkyvää vilppiä.

Niin että mitenkä minä sitten aion pistää rakenteet uusiksi. Ensinnäkään se ei tule olemaan haasteellista. Kieleni syrjii jyrkästi tuota saastaisen siistiä tyrkkysanaa. Poliittisen korrektiuden kiertoilmaukset ja vaikeneminen ovat itsesensuurin korkeakoulu ja sananvapauden syöpä.

Koska en ole muotin mukaisesti yhteisöllinen, rakennemuutoskin kohdistuu vain itseeni. Se lähtee anatomiani tutkimisesta ja omaan napaan tuijottamisesta. Muutoksiin pakottaa oma, vituralleen mennyt  mummorustinki. Moni tukirakenteeni osa on keljusti olemassa. Runkoputki on väärin mutkalla ja jäykistynyt monesta kohtaa varsin luovasti. Se on manipuloinut muutkin osat vänkkyrään, kiristänyt lihakset ja niin kutsutut pehmytosat möykkeliköksi. Tasa-arvo lihastyöskentelyssä ei toteudu, sillä toiset ovat ylikunnossa ja toiset velttoja siipeilijöitä.

Korvien välissä olevan hallituksen ylimielisyys ja kyvyttömyys kuunnella kehon eri osien viestejä on pakottanut alamaiset hätäratkaisuihin. Pitkittyessään pakettiin on kehittynyt itseään ruokkiva monivaivaisuus, jolloin kivut pakottavat tollonkin komentokeskuksen muutokseen.

Vaistollani olen ratkaissut istumatyöläisen ongelmia liikunnalla. Kiitos lapsityövoiman käytön lapsirikkaassa pienviljelijäperheessä totuin hyötyliikuntaan, joka pani kaipaamaan liikettä pian ammatti-istujaksi päädyttyäni. Silloinen käsitys istumatyöstä oli kevyttä ja hyväksi, mutta ruumiillinen työ pahasta.Tuon ajan käsityksen myöhäisin esimerkki oli kävelemäni 3,5 km pituinen työmatka. Huolestuneet tuttavani tarjosivat sitkeän ystävällisesti autokyytiä, ennen kuin luovuttivat.

Vuosien kuluessa liikuntavalistus alkoi näkyä yleisissä liikkumisasenteissa myönteisenä. Opin senkin, etteivät hyvätkään suositukset sovi kaikille, vaan ovat viitteellisiä. Seuloa itselleen sopivat vaihtoehdot valtavasta tietomäärästä on vaikeaa. Liikunnan oheen kimppautuneet ruoka- ja pillerimarkkinat ovat ryöpsähtäneet terveysteollisuudeksi, jonka kuohuissa rakennemuutokseni vaatii samaa tasapainoilua kuin kosken tyrskyissä tukin päällä seisovalta tukkipojalta.

Monenmoista liikettä olen hinkannut kroppaani. Pitkät kävely- ja ajattelulenkit ovat olleet peruskamaani. Vakiokujeisiini ovat kuuluneet myös voimistelu ja venyttely. Vanhemmalla iällä otin liikunnan jälkiruoaksi tanssin, josta lapsena haaveilin ammattia.

Rakenneremontin viimeisin työkalu on fysioterapiaan perustuvat pilates ja jooga, joihin olen tutustunut krjallisuuden kautta jo aikaisemmin ja nyt käytännössä. Pilateksen idea tukirakenteiden luontaisesta asennosta ja liikeradasta on minulle suurin oivallus. Tunnistin heti käytännössä osieni virheelliset toiminnot, joita pienillä ja keskittymistä vaativilla liikkeillä havainnollistin lisää. Anatomiaan perustuva omatutkinta on minulle koko rakennemuutoksen kivijalka. Löysin jo muutamille kivuille niiden alkuperäiset syyt.

Joogan venytykset vaikuttavat lihaksien lisäksi yhtä paljon lihaksien ja luuston väliseen kudosverkkoon, jossa ovat pehmytosat luukalvoineen, jänteineen, hermoverkkoineen ym. Ne ovat usein jumissa eivätkä liu'u toistensa lomassa, jolloin aineenvaihdunta ei toimi ja lihasrasituksessa syntyvät kuonat pakkautuvat kyseisiin kehon osiin ja aiheuttavat kipuja. Jooga ja pilates tuntuvat täydentävän toisiaan ihanteellisesti. Samoin fysioterapeutin vetämä laatujumppa, jossa myös aloitin itsekkään toimintani.

Näillä rakenteen korjauksilla tollastelen taas pitkän pätkän eteenpäin ja vanhenen siedettävästi. Mitä paremmin ymmärrän minäjärjestelmän yhteispeliä, sitä useampaa rakenteeni viestiä osaan kuunnella. Se on parasta rohtoa kipeille pateille.

Rakennemuutos omassa ja Suomi-neidon kropassa käynnistyy vain jäsentensä aktiivisuudella, kapinalla. Tilastojen mukaan Suomen äänestysprosentti on reilut kuusikymmentä. Noin 40% neidon kehosta on amputoitu. Onkohan siihen laskettu äänestämättömien lisäksi tyhjät äänet ja pilaliput? Asiaan ei haluta paneutua avoimesti, koska se kyseenalaistaisi nykysestä rakenteesta hyötyvien oikeutusta valtaan. Sen sijaan räkytetään kuoliossa olevia nukkuviksi ja masinoidaan mielikuvaa demokraattisesta vaikuttamisesta. Tästä päivästä alkaen saamme mediavyörynä päivän pituisen kasteen jokaisen lahkon fantasioista vaalivilppikoneen ja ovensuulirkutusten lisäksi. Pellet tuovat kotiovellemme itsensä, eivät peruspalveluita.

Valtaeliitin kulissien takainen peli on niin kannattava keinotteluelinkeino, että hoettua rakennemuutosta tarvitaan kansalaisten vaikutusmahdollisuuksien kaventamiseen, jotta valtikat saavat pitää luomansa valtarakenteet ennallaan. Tavoitteena on, että suostumme entistä enemmän nyysittäviksi, kunnes mätä on tuhonnut jäsentensä lisäksi isännänkin.

Paula Pyykkönen 25.3. 2015