13. syys, 2015

Kengät

Pyöräilen hiljalleen mieli apeana. Miten pitkä matka vielä sinne kotikirppikselle on? Ahaa, tuossa tuo onkin. Väkeä piha täynnä. Pöydät notkuu tavaraa. "No ei taida mitään löytyä - aah", huokaan suureen ääneen.

Ne veti puoleensa kuin magneetti. Ferrarinpunaiset kengät loisti auringonpaisteessa. "Hei, onko tää kolme euroo oikee hinta?" Myyjä vastasi: "On, on. Ne ei sopinut mun jalkaan, kun aikoinaan sain ne lahjaksi. Ei niitä ole yhtään pidetty." Sovitin kenkiä jalkaani. "Jee, nää otan!" Pyörittelin nilkkoja mieli iloisena ihastellen punaisia mustatäplä kenkiä.                                                                            

Iloisena lähdin polkemaan kotia päin. Aurinko alkoi paistamaan, kuulin lintujen iloisen liverryksen ja ruohokin näyti vihreämmälle. Vastaantulevat ihmisetkin vaikuttivat iloisilta ja hymyileviltä. Kotiin saapuessa oli pikku-Oskari tullut mummin luo. Halataan, rutistetaan iloisena jälleentapaamisesta. Hups, kenkä tipahti pussista.                                                       Siihen Oskari, 5 v, tuumaa: "Nuo on leppiskengät."